kokemukset espanjan formula 1 -kuvauksista

Toisin kuin muut F1 -valokuvaajat, erotun joukosta oransseilla pitkillä kynsilläni, suurilla kiharoillani ja värikkäillä vaatteillani. Tästä huolimatta onnistuin vangitsemaan aivan upeita kuvia tästä uskomattomasta urheilusta. Kesäkuussa 2024 koin ensimmäisen F1-kisani lehdistökuvaajana, ja haluan nyt jakaa kokemuksiani.

Odotin viikonlopun keikasta tulevan todella hauska, pitkiä työtunteja, kovaa ääntä ja suuria ihmismassoja. Se pitikin paikkansa, mutta kokemus ylitti silti kaikki odotukseni. Voisin helposti kirjoittaa kokonaisen kirjan seikkailuistani näiden päivien aikana, mutta tällä kertaa tyydyn tähän postaukseen.

Alussa minua stressasi, etten tiennyt, missä ja milloin minun pitäisi olla saadakseni parhaat kuvat. Uutena tulokkaana oli myös haastavaa, kun en tuntenut "kirjoittamattomia sääntöjä" varikolla ja radalla valokuvaajien keskuudessa. Esimerkiksi varikolla ei saa mennä Hospitality-alueille ilman kutsua, vaikka ovet olisivat auki, eikä missään saa kuvata liikkuvaa kuvaa. Onneksi olin kysynyt neuvoa etukäteen, mikä auttoi välttämään suurimmat mokat.

Pahin katastrofi tapahtui, kun yksi kynsistäni katkesi hypätessäni shuttle-bussiin, joka kuljettaa valokuvaajia radan ympäri kisan aikana. Bussi oli täynnä valokuvaajia, ja kynsi lensi keskelle heitä. En oikein tiennyt, mitä sanoa, ja ajattelin, etteivät he varmaan ymmärtäisi ongelmaani, joten pidin suuni kiinni ja piilotin peukaloni. Kukaan ei tainnut tajuta, mikä se oli, joka ilmassa lensi, vaikka kaikki näyttivätkin hieman ihmetteleviltä.

Kaikki valokuvaajat kunnioittivat toisiaan hienosti; kukaan ei tullut toisen kameran tielle, vaikka kolmekymmentä valokuvaajaa yritti saada parhaat kuvat samasta asiasta, samassa paikassa, samaan aikaan. Uutena tulokkaana sain paljon apua monilta valokuvaajilta ja mediaväeltä.

Minuun teki suuren vaikutuksen kuljettajien uskomaton karisma ja heidän tapansa olla iloisia ja hymyillä jokaiselle toimittajalle ja kameramiehelle (tai naiselle). Kuljettajilla on tiukka aikataulu ja he ovat jatkuvasti ihmisten ympäröiminä. Silti he jaksavat kohdata jokaisen ihmisen hymyillen ja vastata jokaiseen kysymykseen. Huomaa, että heidät on koulutettu tähän työhön. On aika hämmentävää ajatella nyt jälkeenpäin, kuinka lähelle näitä supertähtiä todella pääsi.

Esimerkiksi päädyin vahingossa istumaan Valtteri Bottaksen kanssa kahdestaan kymmenen minuutin ajan, kun odotimme myöhästynyttä toimittajaa. Puhuimme heidän hurjista aikatauluistaan, juhannuksesta ja kahden pyöräilijän kesken maantiepyöristä. Käytämme jopa samaa merkkiä!

Max Verstappen piti minulle ovea auki, kun hän oli matkalla tiimikuvaukseensa voiton jälkeen, Christian Horner törmäsi minuun, Lando Norris ja Oscar Piastri juoksivat ohitseni, kun heidät heitettiin ulos palavasta McLarenin Hospitality-alueesta, ja Kevin Magnussen tervehti minua ennen kuin hän kiirehti ylös tapaamiseen HAAS:in tiloissa. Kevinin tervehdys tuli niin odottamatta, että hämmennyin täysin – kuvittelin mielessäni, kuinka hymyilen leveästi ja tervehdin kirkkaalla äänellä, mutta ainoa mitä sain ulos, oli pieni piipitys. Tilanne oli ohi hetkessä, joten hän varmaan luuli, etten vastannut. Ehkä saan toisen mahdollisuuden tervehtiä häntä joskus toiste.

Kuulin, että formulakisojen työntekijät saavat juosta radan ympäri työpäivien jälkeen, joten minä ja toimittaja Christoffer Lindén vedimme lenkkarit jalkaan ja juoksimme kierroksen Circuit de Barcelona-Catalunyan radan ympäri. Vau, mikä vaikutus se teki minuun, se oli todella yksi viikonlopun kohokohdista.

Koko viikonloppu teki minuun suuren vaikutuksen, ja tiedän, ettei se jäänyt viimeiseksi kerraksi. Portfoliostani löytyy nyt myös kuvia Formula 1 -autoista sekä kuskeista.